Valvottuja öitä, masuvaivoja, rahahuolia, isommat lapset roikkuu jaloissa, huokaus tätäkö tämä on? Näitäkin päiviä mahtuu perheiden arkeen. Aina ei jaksa olla se herkkä ja kuuleva aikuinen. Välillä vanhemman omat tunnetilat ovat kaikkea muuta kuin avoimen auvoisia. Syyllisyys ja huono omatunto iskevät usein vielä lisälastiksi huonon päivän jälkeen. Ei aina tarvitse jaksaa leikkiä ja hymyillä. Lapsen on hyvä oppia, että tunteita on erilaisia. Äiti voi olla välillä väsynyt, ei se haittaa. Yhdessä voi kölliä ja vain levätä ja olla. Vauvaa ei tarvitse koko ajan viihdyttää. Vauvan hätä on hyvä huomata ja siihen reagoida, mutta jokainen pieni turhautuminen ei vaadi heti alkavaa hyssyttelyä. Välillä vanhempien on hyvä ottaa myös ihan omia hetkiä. Jokainen tarvitsee ajoittain hetken vain itselleen. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää! Itsestä välittäminen on lapsesta välittämistä.
